donna tartt; the secret history

The Secret History on Donna Tarttin kirjoittama, kenties jo kulttiklassikoksi muodostunut teos. Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun nuori opiskelija Richard Papen päättää vaihtaa yliopistoa. Hän lähtee Kalifornista Vermontiin, vaihtaen lääketieteestä kirjallisuuteen. Uudessa yliopistossaan, Hampdenissa, Richard toivoo jatkavansa myös muinaiskreikan opiskelua, mutta valitettavasti opettaja ei huoli uusia oppilaita. Richard kuitenkin tutustuu kreikan opiskelijoihin, ja pian huomaa olevansa osa tätä mielenkiintoista viiden hengen joukkoa. Pian vyyhti alkaa purkauta, ja Richard oppii uusista ystävistään uutta, yllättävää ja karmivaa.

The Secret History on vangitseva teos. Tarttin kerronta lumoaa ja kirja on täynnä yksityiskohtia, joita suorastaan ahmii. Rakastan kirjassa kaikkea - hahmoja, juonta, miljöötä, teemoja, kieltä... Yksi kirjan jujuista kuitenkin piilee nimenomaan kertojassa; Richard ja lukija ovat samalla viivalla, janoten tietää lisää muista hahmoista. Toisaalta Richardiin kertojana ei voi luottaa, hänen päätelmiään jää epäilemään. Pidin Richardin ajatusmaailmasta. Hän kertoo tarinaa takautuvasti, kirja esimerkiksi paljastaa erään ystävän murhan tapahtuvan jo ensimmäisillä sivuilla. Välillä Richard palauttaa lukijan nykyhetkeen, muistuttaen että kaikki on jo mennyttä ja muuttumatonta, esimerksi vain huomauttamalla, että hänellä on yhä Bunnyn postikortti tallella tai että Francisin äiti lähettää hänelle yhä joulukortteja.

Tarttin teoksessa on hyvin vahvat hahmot. Ketään heistä ei voisi oikeastaan kutsua hyväksi ihmiseksi - ja niin on tarkoituskin. Hahmojen rosoisuus viehättää, ja heistä janoaa tietää lisää. Valitettavasti uusien ystävien tiivis piiri ei aukea Richardille helposti, kuukausienkin jälkeen hän on yhä ulkopuolinen. Yksi kirjan hienouksista on se, että Richardin oppiessa uusia puolia ystävistään lukija alkaa nähdä heidät uudessa valossa. Richard ihannoi muita kreikan opiskelijoita, jo ennen heihin tutustumistaan hän oli lumoutunut heistä, lumoten samalla lukijan. Mutta moni kakku on päältä kaunis. Hahmojen dynamiikka toimii hyvin.

Kirja kulkee hitaasti, mutta vangitsee nopeasti ja pysäyttämättömästi. Kirja on jaettu kahteen osaan, joista se ensimmäinen on mielestäni parasta antia. Murhaan johtavat tapahtumat olivat ehdottomasti kiehtovampaa luettavaa kuin sen jälkimaininki. Mutta ei toinen puolisko yhtään huono ollut, mutta selkeästi heikompi. Kirjan heikkoutena voisin mainita, että Tartt pitkitti loppua ehkä liikaa, ja sitten, yhtäkillisesti kuin olisi huvennut ideoista, vain lopetti kirjan. Mutta annettanee se anteeksi, sillä muuten kirja oli loistava.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja lempikirjojani joita luin tänä vuonna. Omistan tästä kirjasta tuon 25-vuotis juhlaversion, ja se on tajuttoman elegantti ja kaunis yksinkertaisuudessaan! Minä pidän muuten myös kovasti tämän kirjan suomenkielisen version nimestä, Jumalat juhlivat öisin. Kuinka kaunis, ja osuvakin! 'Salainen historia' tms. ei olisi kuulostanut yhtä hyvältä.

-

♥♥♥♥½

The Secret History

Donna Tartt

1992

Penguin Books

629 s.