Viimeisimmät seikkailuni Kingin parissa ovat olleet novellikokoelmia - Yön äänet, Sydänyö, Pedon sydän... joista kaksi viimeisintä eivät oikein vakuuttaneet. Pidin Kingistä taukoa, vaikka herran teoksia kirjahyllyni pursuaa (koska näitä löytää eurolla ja parilla paljon kirppiksiltä - jopa englanniksi!). 11.22.63:n luettuani voin sanoa, että se on Sen jälkeen lempi King-kirjani, jonka olen lukenut.
Lyhyesti: englanninopettaja Jake Epping lähtee ystävänsä suostuttelemana matkalle menneisyyteen - vuoteen 1958 - tähtäimessä estää John F. Kennedyn murha. Jake - joka käyttää salanimeä George Amberson - kokeekin aikamoisen seikkailun, josta lukijana nautin täysin siemauksin.
Kirjan parasta antia oli itse asiassa sen alku. Tässä voin olla hieman puolueellinen, sillä kirjan alkupuolella Jake seikkailee eräänlaisella sivumissiolla Derryn pikkukaupungissa - tuttu myös lempiromaanistani Se. Jopa tapahtuma-aika on sama (1958), ja esiintyvätpä 11.22.63:ssa Se-kirjasta tutut Richie ja Beverly. Myös koko Derry-juoni - jossa Jake estää tuttuvansa perheen murhan - on mielestäni kirjan mielenkiintoisin. Myöhemmin Jake matkaa Texasiin, jossa hän kotiutuu paljon miellyttävämpään pikkukaupunkiin nimeltä Jodie, lähellä Dallasia, Kennedyn murhan näyttämöä. Jodiesta hän saa töitä ja ystäviä. Hän myös rakastuu - vaikka hänen olisi parempi olla kiintymättä kehenkään.
Itse asiassa kirjan puuduttavimmat osuudet olivat, kun Jake vakoilee Lee Harvey Oswaldia - Kennedyn murhaajaa. Vaikka kyllä siitäkin lumoutui. Kirjan lopun lähestyessä jännitys tiivistyi - onnistuuko Jake? Kingistä kun ei koskaan tiedä, niin yllättävät loput hän yleensä kirjoihinsa kynäilee. Näin kävi myös tällä kertaa. En voi sanoa, että loppu miellytti minua (ehkä heitin kirjan huoneen halki jossakin vaiheessa, ehkä en...), mutta ymmärsin kyllä miksi King lopetti kirjan näin.
Pakko mainita kirjasta vielä yksityiskohta, josta pidin, ja jota Jake pohti useaan otteenseen - menneisyyden harmonia. Kirjassa oli paljon rinnastuksia, joita en lähde listaamaan, niin paljon niitä oli (esim. toistuvat nimet tai samankaltaiset nimet, samankaltaiset tapahtumat). Se oli suorastaan aavemaista, ja aiheutti kylmiä väreitä. Kinghän tunnetaan kauhukirjailijana. 11.22.63 ei ole kauhukirja, mutta Kingin tyyli ja tunnelma siitä ei puuttunut.
Tästä on olemassa TV-sarjakin. Katsoin kaksi ensimmäistä jaksoa, eikä se oikein vakuuttanut. Kirjan tunnelma ei ollut kohdallaan, ja liian monia asioita oli muutettu. James Franco oli kyllä hyvä valinta Jaken roolin. Tiesein tämän kyllä etukäteen, ja kuvittelin Jaken kirjaa lukiessani Francon näköiseksi, heh.
-
♥♥♥♥½
11.22.63
Stephen King
2011
Hodder & Stoughton
734 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti