lauantai 13. tammikuuta 2018

susan ee; angelfall


Noh, hyvä yritys, Susan Ee.

Vaikkei minulla kovin suuria odotuksia tämän kirjan suhteen ollut, onnistui tämä romuttamaan ne silti. Ylistystä ylistyksen perään; Goodreads-sivu täynnä viiden tähden arvosteluja, keskiarvo niinkin korkea kuin 4,18. Mitä? Tämä on nimittäin, näin lyhyesti sanottuna, huono kirja.

Angelfall sijoittuu apokalyptiseen Amerikkaan, jota enkelit ovat runnoneet jo muutaman viikon ajan. Seuraamme päähenkilöä, teinityttö Penryniä, jonka sisko joutuu enkelin nappaamaksi. Penrynin vaihtoehdot ovat vähäiset, ja hän päätyy lyöttäytmään yhteen siivettömän enkelin kanssa, joka lupaa saattaa Penrynin enkelien tukikohtaan jonne Penrynin sisko on mahdollisesti viety.

Tuota. Ideahan kirjassa on vallan mainio, mutta toteutus putoaakin sitten säälittävän puolelle. Myönnän, että kirja oli alkuun koukuttava ja kiehtova mutta sitten... Ensinnäkin tätä koko enkelikuviota ei avata mitenkään. Miksi enkelit ovat päättäneet tuhota maailman? Ehkä tämä selvinee jatko-osissa, mutta mielestäni tämän olisi voinut paljastaa tässä osassa. Eikö Penryn ollut yhtään utelias ja kysynyt sitä Raffelta? Enkelimytologiaa ei todellakaan ole hyödynnetty tarpeeksi hyvin.

Tämän lisäksi kirja on täynnä pieniä seikkoja, jotka häiritsivät minua. Miksi naishahmot Penrynin lisäksi (ne vähät mitä kirjassa vilahti) oli kuvattu niin negatiivisesti? Kaikki kirjassa kävi liian kätevästi. Esimerkiksi Penryn vain sattui osaamaan kaikkia mahdollisia kamppailulajeja. En pitänyt siitä miten Penrynin äidin mielensairautta kuvattiin. Kirjan loppu oli aivan absurdi.

Hyvä puoli tässä oli, että kirja oli lyhyt ja hyvin nopealukuinen. Nautin jopa sen lukemisesta ehkä jopa ensimmäisen sadan sivun verran. Sitten... ei. Edelleenkin ihmettelen mihin tuo kaikki ylistys perustuu... 

Jatko-osille sanon ei kiitos.


-


♥♥

Angelfall (Penryn and the End of Days #1)
Susan Ee
2012
Skyscape
282 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti