susan ee; angelfall

Noh, hyvä yritys, Susan Ee.

Vaikkei minulla kovin suuria odotuksia tämän kirjan suhteen ollut, onnistui tämä romuttamaan ne silti. Ylistystä ylistyksen perään; Goodreads-sivu täynnä viiden tähden arvosteluja, keskiarvo niinkin korkea kuin 4,18. Mitä? Tämä on nimittäin, näin lyhyesti sanottuna, huono kirja.

Angelfall sijoittuu apokalyptiseen Amerikkaan, jota enkelit ovat runnoneet jo muutaman viikon ajan. Seuraamme päähenkilöä, teinityttö Penryniä, jonka sisko joutuu enkelin nappaamaksi. Penrynin vaihtoehdot ovat vähäiset, ja hän päätyy lyöttäytmään yhteen siivettömän enkelin kanssa, joka lupaa saattaa Penrynin enkelien tukikohtaan jonne Penrynin sisko on mahdollisesti viety.

Tuota. Ideahan kirjassa on vallan mainio, mutta toteutus putoaakin sitten säälittävän puolelle. Myönnän, että kirja oli alkuun koukuttava ja kiehtova mutta sitten... Ensinnäkin tätä koko enkelikuviota ei avata mitenkään. Miksi enkelit ovat päättäneet tuhota maailman? Ehkä tämä selvinee jatko-osissa, mutta mielestäni tämän olisi voinut paljastaa tässä osassa. Eikö Penryn ollut yhtään utelias ja kysynyt sitä Raffelta? Enkelimytologiaa ei todellakaan ole hyödynnetty tarpeeksi hyvin.

Tämän lisäksi kirja on täynnä pieniä seikkoja, jotka häiritsivät minua. Miksi naishahmot Penrynin lisäksi (ne vähät mitä kirjassa vilahti) oli kuvattu niin negatiivisesti? Kaikki kirjassa kävi liian kätevästi. Esimerkiksi Penryn vain sattui osaamaan kaikkia mahdollisia kamppailulajeja. En pitänyt siitä miten Penrynin äidin mielensairautta kuvattiin. Kirjan loppu oli aivan absurdi.

Hyvä puoli tässä oli, että kirja oli lyhyt ja hyvin nopealukuinen. Nautin jopa sen lukemisesta ehkä jopa ensimmäisen sadan sivun verran. Sitten... ei. Edelleenkin ihmettelen mihin tuo kaikki ylistys perustuu... 

Jatko-osille sanon ei kiitos.

-

♥♥

Angelfall (Penryn and the End of Days #1)

Susan Ee

2012

Skyscape

282 s.

marie rutkoski; the winner's kiss

Tästä Marie Rutkoskin sarjasta olen kirjoittanut ennenkin, ja nyt pelkään että jankkaan samoja asioita kun edellisen osan arvostelussa, mutta katsotaan...

The Winner's Trilogya voisin nyt, kun koko sarja on pulkassa, luonnehtia jopa lemppari young adult -fantasiatrilogiaksi. Tosin en ole varma voiko tässä tapauksessa termiä "fantasia" käyttää? Itse olen mieltänyt fantasian taikuuteen ja yliluonnolisuuten liittyväksi, mutta tässä erikoista on vain sijoittuminen vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa mitään yliluonnollista ei oikeastaan ole. Fantasiana tästä kuitenkin puhutaan.

Erinomainen päätösosa tälle sarjalle. Mielestäni tässä trilogiassa kaikki osat ovat tasavahvoja, olen nauttinut jokaisesta yhtä paljon. Se on vain hyvä asia, merkki siitä että sarja toimii kokonaisuutena. The Winner's Kiss oli sopiva paketti romantiikkaa, juonta, toimintaa ja tunnemyrskyä. Kirjahan alkaa siitä, kun päähenkilö Kestrel kamppailee vankileirillä, jossa hänet huumataan ja jossa hän alkaa pikkuhiljaa menettää itseään. Varsinkin alku kirjassa oli vahva, tosin olin odottanut, että Kestrel olisi viettänyt leirillä isomman osan kirjasta, mutta hänet pelastettiinkin aika äkkiä.

Kestrelin ja Arinin romanssi puhkesi kunnolla kukkaan. He ovat hyvin kirjoitettu pari, ja pidin erityisesti heidän välisistä kohtauksistaan. Kirja keskittyykin lähinnä näihin kahteen hahmoon, heidän lisäksi eniten näemme Dacranin Prinssi Rosharia. Olisin halunnut enemmän sivuhahmoja, esimerksi Prinssi Verex vain vilahti kirjassa, ja olisin halunnut tietää Rishasta enemmän, sekä Kestrelin ja Jessin sopivan välinsä. Tämän kirjan myötä kuitenkin sain paremman otteen Arinin hahmosta, joka oli jostain syystä jäänyt minulle etäisemmäksi kuin Kestrel.

Välillä kirjassa oli laahaavia kohtia, mutta muuten juoni kulki joutuisasti, ja nautin muutamasta käänteestä. Rutkoskin teksti on ihanaa luettavaa, tosin yhdestä hänen keinostaan en oikein pitänyt. Nimittäin varsinkin kirjan loppupuolella hän vaihtaa Kestrelin ja Arinin näkökulmia turhan tiuhaan, esim. muutama lause Kestrelin näkökulmasta, sitten Arin jne. Tämä on tietenkin tehokeino joka tuo tarinaan intensiivisyyttä, mutta sitä käytettiin liikaa jolloin siihen turtui ja se muuttui turhaksi hyppimiseksi.

-

♥♥♥♥

The Winner's Kiss (The Winner's Trilogy #3)

Marie Rutkoski

2016

Square Fish

484 s.

cassandra clare, et al; tales from the shadowhunter academy

Tales from the Shadowhunter Academy on osa Cassandra Claren kynäilemää The Shadowhunter Chronicles -sarjaa, jonka ehkä tunnetuin osa on kuusiosainen The Mortal Instruments, josta on olemassa niin elokuva kuin tv-sarjakin. 

Tales from the Shadowhunter Academy on novellikokoelma, jossa seurataan TMI-sarjasta tutun Simon Lewisin seikkailuja varjonmetsästäjien koulussa. Simonhan TMI:n päähenkilön, Claryn, paras ystävä, joka ehti olla vampyyrikin hetken aikaa. Nyt Simonilla on kuitenkin muut seikkailut edessä. Clare on kirjoittanut teoksen yhteystyössä Sarah Rees Brennanin, Maureen Johnsonin ja Robin  Wassermanin kanssa.

Itse asiassa Simonin kamppailut soveltua varjonmetsästäjän elämään toimivat näissä novelleissa "kehystarinana". Novelleista tulee hieman mieleen klassikkoteos Decamerone, jota myös ensimmäisenä novelliteoksena pidetään, ei temaattisesti, vaan siinä mielessä että tässä kerrotaan juonellisia tarinoita kehystarinan puitteissa. 

Pidin teoksesta, näin lyhyesti tiivistettynä. Ehkä osuudet, jossa kerrotaan vain Simonista eivät olleet kirjan parasta antia. Simon on hahmona kyllä mielenkiintoinen, Simonin ja Isabellen romanssi on suosikkejani, mutta olin paljon kiinnostuneempi novellien tarjoamista erillisistä tarinoista. Kirjassa esiintyy hahmoja Claren kaikista sarjoista. Tavallaan tämä teos toimii hyvänä siltana The Mortal Instruments ja The Dark Artifices -sarjojen välillä.

Jotkin novellit olivat heikompia kuin toiset. Omat suosikkinovellini olivat:

• The Whitechapel Fiend, jossa oli hyvä juoni, ja olinkin kaivannut The Infernal Devices -hahmoja. 
• Nothing But Shadows, jossa päästiin kurkistamaan tulevan The Last Hours -sarjan hahmoihin. Haluan jo tietää lisää Matthew Fairchildista! Tämä nousi ehkä ykkössuosikiksi.
• The Evil We Love, jonka moni on itse asiassa maininnut vähiten suosikikseen. Mielestäni novelli kuitenkin toi syvyyttä Robert Lightwoodin hahmoon, ja minua on aina kiehtonut Valentinen pahamaineinen circle, vaikkei Valentine itse hahmona.
• Born to Endless Night, jonka olin lukenut lukuisasti jo ennen näitä muita novelleja. Niin suloinen!

-

♥♥♥♥

Tales from the Shadowhunter Academy

Cassandra Clare, Sarah Rees Brennan, Maureen Johnson ja Robin Wasserman

2016

Walker Books

651 s.

marie rutkoski; the winner's crime

The Winner's Trilogy alkoi osalla The Winner's Curse, josta tämä kirja nyt jatkaa. Pieni tiivistelmä, minkälaisesta tarinasta on kyse: ylhäinen kenraalin tytär, Kestrel, ostaa hetken mielijohteesta huutokaupassa orjan, Arinin. Tästä seuraavasta tapahtumaketjusta kertoo The Winner's Curse. Tarina sijoittuu fiktiiviseen maailmaan, jossa yksi valtakunta, Valoria, on valloittanut ja orjuuttanut toisen, Herranin. Sarja seuraa valtakamppailua, jonka keskiössä ovat Kestrel ja Arin,

The Winner's Curse oli minulle hyvin positiivinen yllätys ja kirja vei mukanaan, joten luonnollisesti tahdoin jatkaa sarjan lukemista. Nyt tuli siis tarttua tähän seuraavaan osaan, eikä sekään tuottanut pettymystä. Tarina pääsi syventymään ja odotan nyt mielenkiinnolla miten Rutkoski päättää sarjansa. Yritän hieman viivytellä seuraavan osan aloittamista, ettei tämä sarja olisi ihan vielä ohi.

Yksi osatekijä, joka on syynä siihen että pidän näistä kirjoista, on se että nämä ovat niin kauniisti kirjoitettuja. Metaforista kieltä, ja hieman runollisia lauseita joita on nautinnollista lukea - siis erittäin kaunista ja herkkää tekstiä, ja myös yksinkertaista, muttei liian. Pidän myös taitavasti punotusta juonesta joka viihdyttää ja pitää lukijan otteessaan. 

Kirja ei hahmojen kannalta ole vahvimmillaan, sillä Kestreliä ja Arinia lukuun ottamatta ne eivät ole kovinkaan mieleenpainuvia, tosin parannusta ensimmäiseen kirjaan on. Pidin kyllä sivuhahmoista, erityisesti prinssi Verexistä. Parhaiten kehitetty hahmo on ehdottomasti Kestrel - voisin sanoa, että hän on jo yksi suosikki päähenkilöistäni tämän genren parissa. Kestrelillä on niin selkeästi voimakkuutensa ja heikkoutensa. Hän on hyvin realistisesti kirjoitettu hahmo. Arinista pidän myös, mutta Kestrel erottuu edukseen, nautin ehdottomasti hänen luvuistaan eniten.

Pidin myös Kestrelin ja Arinin suhteesta. Se oli jo ensimmäisessä kirjassa romanttissävytteinen, ja tämä kirja jatkoi samoissa merkeissä, mutta suhde ei edennyt liian nopeasti. Suhde on hyvin monitasoinen, täynnä monenlaisia tunteita. Pidin siitä, ettei se noussut missään vaiheessa tarinan pääelementiksi, vaan hahmot saivat kasvaa myös itsekseen, ja suurimman osan ajasta Kestrel ja Arin viettivät omillaan - mikä teki heidän kohtaamisista lukemisen kutkuttavammaksi.

Kirjan toinen miinuspuoli heikomman hahmokaarrin lisäksi on se että loppua kohti se alkoi laahaamaan. Ihan loppuun olin tyytyväinen, ja kirja jäi herkulliseen kohtaan, mutta keskivaiheen jälkeen oli hieman tylsempi vaihe jolloin olin tippua kärryiltä. Lukukokemuksena kuitenkin oiken nautinnollinen ja viihdyttävä kirja. 

-

♥♥♥♥

The Winner's Curse (The Winner's Trilogy #2)

Marie Rutkoski

2015

Square Fish

402 s.