miniarvioita; let it snow + always and forever, lara jean

Let It Snow

John Green, Maureen Johnson ja Lauren Myracle

2008

Penguin Books

354 s.

♥♥♥

Tätä kirjaa tuli luettua tuskallisen pitkään - luin ensimmäisen novellin jo keväällä, ja palasin sitten uudelleen kirjan pariin joulun alla. Olin tämän teoksen itseasiassa saanut lahjaksi joko jouluna tai syntymäpäivänä (kun on synttärit heti joulun jälkeen, on hankala muistaa), mutta lukeminen oli jäänyt.

Ensimmäinen novelli - The Jubilee  Express (Maureen Johnson) - oli ihan ok, ei mitenkään erityinen, muttei erityisen huonokaan. Toisesta, John Greenin kirjoittamasta, novellista en muista oikein mitään enkä siitä hirveästi pitänytkään. Lauren Myracle päätti teoksen kuitenkin hyvin, ja hänen novellinsa oli ehkä sitten se suosikkini. Se toi myös hyvin kaikki hahmot lopulta yhteen.

Ei mikään mieleenpainuva kokoelma, mutta ihan mukava välipalakirja, ja toimi tunnelmanluojana jouluun vaikken jouluihmisiä olekaan.

Always and Forever, Lara Jean (To All the Boys I've Loved Before #3)

Jenny Han

2017

Scholastic

325 s.

♥♥♥½

Muutama sananen tästä Jenny Hanin To All the Boys I've Loved Before -trilogian päätösosasta. 

Edelleenkin pidän kyllä tuota ensimmäistä osaa parhainpana, mutta kyllä tämä päätösosa päihitti edellisen osan (P.S. I Still Love You). Jos tätä sarjaa kokonaisuutena mietin, pidin siitä kyllä oikein paljon. Sopivan keveää, romanttista "höttöä", jota luki näin välipalana ja ihan tosissaankin, sillä kyllä nässäkin oltiin tärkeiden kysymysten äärellä, kuten tulevaisuuden ja ihmissuhteiden.

Tässä päätösosassa oli kyllä Lara Jeanin ja Peterin suhde parhaimmillaan ♥. Tykkään heistä siis parina, edellisissä kirjoissa heidän suhteensa oli paljon levottomampi, mutta tässä kirjassa nähtiin enemmän vakautta, vaikka eivät he ongelmilta välttyneet. Mikä on vain plussaa, ja realistista. Näissä kirjoissa oli muutenkin vahvana tuo realismi, ja paljon samaistuttavaa jos sitä lähtee hakemaan. Esimerkiksi Lara Jean ei päässyt sinne yliopistoon minne kaikista eniten halusi. Näin käy varmasti monelle.

Kyllä tuli hieman haikea fiilis kun on tämä(kin) sarja nyt paketissa, ja Lara Jeanille täytyi jättää hyvästit. Hänen tulevaisuutensa näytti kuitenkin valoisalta ja ihan hyvällä mielellä tämän sarjan päätin. Suosittelen näitä kirjoja, jos haluaa lukea jotain kevyttä ja romanttista, mutta kaipaa jotain "asiaakin". Hyvin nopealukuisia kirjoja, vaikkei täydellisiä, niin viihdyttäviä. Sanoisin tätä young adult chick litiksi.

donna tartt; the secret history

The Secret History on Donna Tarttin kirjoittama, kenties jo kulttiklassikoksi muodostunut teos. Kirjan tapahtumat käynnistyvät, kun nuori opiskelija Richard Papen päättää vaihtaa yliopistoa. Hän lähtee Kalifornista Vermontiin, vaihtaen lääketieteestä kirjallisuuteen. Uudessa yliopistossaan, Hampdenissa, Richard toivoo jatkavansa myös muinaiskreikan opiskelua, mutta valitettavasti opettaja ei huoli uusia oppilaita. Richard kuitenkin tutustuu kreikan opiskelijoihin, ja pian huomaa olevansa osa tätä mielenkiintoista viiden hengen joukkoa. Pian vyyhti alkaa purkauta, ja Richard oppii uusista ystävistään uutta, yllättävää ja karmivaa.

The Secret History on vangitseva teos. Tarttin kerronta lumoaa ja kirja on täynnä yksityiskohtia, joita suorastaan ahmii. Rakastan kirjassa kaikkea - hahmoja, juonta, miljöötä, teemoja, kieltä... Yksi kirjan jujuista kuitenkin piilee nimenomaan kertojassa; Richard ja lukija ovat samalla viivalla, janoten tietää lisää muista hahmoista. Toisaalta Richardiin kertojana ei voi luottaa, hänen päätelmiään jää epäilemään. Pidin Richardin ajatusmaailmasta. Hän kertoo tarinaa takautuvasti, kirja esimerkiksi paljastaa erään ystävän murhan tapahtuvan jo ensimmäisillä sivuilla. Välillä Richard palauttaa lukijan nykyhetkeen, muistuttaen että kaikki on jo mennyttä ja muuttumatonta, esimerksi vain huomauttamalla, että hänellä on yhä Bunnyn postikortti tallella tai että Francisin äiti lähettää hänelle yhä joulukortteja.

Tarttin teoksessa on hyvin vahvat hahmot. Ketään heistä ei voisi oikeastaan kutsua hyväksi ihmiseksi - ja niin on tarkoituskin. Hahmojen rosoisuus viehättää, ja heistä janoaa tietää lisää. Valitettavasti uusien ystävien tiivis piiri ei aukea Richardille helposti, kuukausienkin jälkeen hän on yhä ulkopuolinen. Yksi kirjan hienouksista on se, että Richardin oppiessa uusia puolia ystävistään lukija alkaa nähdä heidät uudessa valossa. Richard ihannoi muita kreikan opiskelijoita, jo ennen heihin tutustumistaan hän oli lumoutunut heistä, lumoten samalla lukijan. Mutta moni kakku on päältä kaunis. Hahmojen dynamiikka toimii hyvin.

Kirja kulkee hitaasti, mutta vangitsee nopeasti ja pysäyttämättömästi. Kirja on jaettu kahteen osaan, joista se ensimmäinen on mielestäni parasta antia. Murhaan johtavat tapahtumat olivat ehdottomasti kiehtovampaa luettavaa kuin sen jälkimaininki. Mutta ei toinen puolisko yhtään huono ollut, mutta selkeästi heikompi. Kirjan heikkoutena voisin mainita, että Tartt pitkitti loppua ehkä liikaa, ja sitten, yhtäkillisesti kuin olisi huvennut ideoista, vain lopetti kirjan. Mutta annettanee se anteeksi, sillä muuten kirja oli loistava.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja lempikirjojani joita luin tänä vuonna. Omistan tästä kirjasta tuon 25-vuotis juhlaversion, ja se on tajuttoman elegantti ja kaunis yksinkertaisuudessaan! Minä pidän muuten myös kovasti tämän kirjan suomenkielisen version nimestä, Jumalat juhlivat öisin. Kuinka kaunis, ja osuvakin! 'Salainen historia' tms. ei olisi kuulostanut yhtä hyvältä.

-

♥♥♥♥½

The Secret History

Donna Tartt

1992

Penguin Books

629 s.