johann wolfgang von goethe; nuoren wertherin kärsimykset

Yleensähän en kirjoita tänne näistä opintojani varten luetuista kirjoista, mutta tämä puhutteli sen verran, että ajattelin tästä muutaman sanan täälläkin sanoa. 

Kyseessä on siis tunnettu klassikko, saksalaisen Johann Wolfgang von Goethen kynästä. Kirja on lyhyt kirjeromaani, jossa Werther-niminen nuorukainen kylpee rakkaudentuskissaan. Kirja alkaa varsin valoisasti, se on rakastuneen hupsun intoa ja elämänvoimaa mutta lopulta epätoivo valtaa Wertherin mielen. Kuten varmasti usea meistä tietää, hyvin tässä ei käy.

Yllätyin siitä, kuinka hyvin säilynyt tämä alunperin vuonna 1774 ilmestynyt oli. Volter Kilven suomennoskin, jonka luin, oli vuodelta 1904. Tästä löytyy myös uudempi suommennos vuodelta 1992. Mutta hyvin helppolukuista tekstiä - ja kaunista, pidin oikein paljon tyylistä. Kirjaa pystyi lukemaan nopeina "palasina" kun luki yhden kirjeen kerrallaan. Tosin ihan kokonaan tämä kirja ei kirjemuodossa ole, vaan loppupuolelta löytyy perinteisempää kerrontaa.

Epistolaarisena tämä teos toimiikin erittäin hyvin, eikä ole ihme että tämä on valikoitunut klassikoiden kastiin. Tarinana kirja on uskomaton. Wertherhän rakastuu kuumeisesti Lotteen - joka on jo naimisissa. Hetken hän kestää pitää suhteen puhtaasti platonisena (ja sielunkumppaneilta kaksikko vaikuttaakin) mutta lopulta rakkaudennälkä alkaa syödä Wertheriä, hän masentuu koska ei voi saada Lottea, ja lopulta päätyy epätoivoiseen ratkaisuun. 

Itse en oikein voinut samaistua Wertherin rakastuneen hupsun sepustuksiin. Kipeä rakkaus on kyllä sinänsä mielenkiintoinen aihe. Huhujen mukaan tämä kirja aiheutti aiheutti aikoinaan itsemurha-aallon, mutta ilmeisesti noista huhuista ei ole varmistusta. Tässä kuitenki hyvä (ja surullinen) esimerkki siitä miten fiktio vaikuttaa todellisuuten, jos näin oikeasti kävi.

Tutustumisen arvoinen klassikko!

-

♥♥♥♥

Nuoren Wertherin kärsimykset (Die Leiden des jungen Werthers)

Johann Wolfgang von Goethe (suom. Volter Kilpi)

1774

Otava

104 s.

maggie stiefvater; all the crooked saints

All the Crooked Saints on Maggie Stiefvaterin - yhden lempikirjailijoistani - viimeisin teos. Kirja kertoo Bicho Raron pienestä kaupungista, jossa Sorian serkukset - Beatriz, Daniel ja Joaquin touteuttavat ihmeitä.

All the Crooked Saints on niin tyypillistä Maggie Stiefvateria. Kieli on kaunista ja kummallista, ja tarina itsessään myös hyvin erikoinen. Tätäkin lukiessani tuli muutamia häh? -hetkiä kun kaikkea outoa tapahtui - mutta samalla Stiefvater sai kaiken käymään järkeen. Se taito hänellä on.

Kirja kulkee melko hitaasti. Vielä puolenvälin tienoilla tuntui siltä, että tarinaa vasta alustetaan ja kovin vähän tuntui tapahtuneen. Mutta oikeastaan se ei haitannut, sillä kirjan tunnelma ja kieli imi mukaansa. Joka sivusta nautti.

Hahmot jäivät minulle ehkä hieman etäiseksi, lisäksi en pitänyt kirjan romanssiaspekteista. Mielestäni teos olisi ollut vahvempi ilman niitä. Mutta makuasiahan tuo on. Pidin kyllä siitä miten Stiefvater hahmojaan kuvaili. Lähestymistapa oli herkullinen.

Loppujen lopuksi All the Crooked Saints ei ehkä ole vahvinta Stiefvateria, vaikka kirjailija siinä kaikki valttinsa näyttääkin. Ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen. Suosittelen Stiefvaterilta The Raven Cycle -sarjaa sekä kirjaa The Scorpio Races.

-

♥♥♥♥

All the Crooked Saints

Maggie Stiefvater

2017

Scholastic

311 s.

miniarvioita: george + if i was your girl

George

Alex Gino

2015

Scholastic

215 s.

♥♥♥♥

Luin tässä taannoin kaksi kirjaa transsukupuolisuudesta. Ensimmäinen niistä oli Alex Ginon George. 

George on lastenkirja. En ole lukenut lastenkirjoja pitkään aikaan, viimeksi taisin olla yläasteella. Tämä kirja olikin hyvin helppolukuinen ja lyhyt; isoa ja harvaa tekstiä, vain noin 200 sivua. Luin kirjan yhdeltä istumalta, ja pidin siitä kovasti. Yllätyin, että päädyin nauttimaan lastenkirjasta näinkin paljon.

George on tarina tytöstä jonka kaikki näkevät poikana. Se koskettava, ja tärkeä tarina, ja on niin hienoa että tämä kirja on olemassa! Alex Ginon teksti on kaunista, ja Georgen hahmo on ihana. Kirja on koskettava, ja aina kaikki ei mene niin kuin George unelmoi, mutta loppu on toiveikas. Pidin erityisesti kirjan viimeisestä luvusta.

If I Was Your Girl

Meredith Russo

2016

Usborne

293 s.

♥♥♥½

Meredith Russon If I Was Your Girlissä siirrytään nuortenkirjan tasolle. Tämäkin on tarina transsukupuolista tytöstä. Amanda muuttaa isänsä luokse aloittaakseen kaiken ikään kuin "puhtaalta pöydältä". Uudessa koulussa kukaan ei tiedä hänen salaisuuttaan, ja Amanda kamppaileekin sen kanssa pitäisikö hänen kertoa uusille ystävilleen ja poikaystävälleen menneysyydestään.

If I Was Your Girl on samalla tyypillinen nuortenkirja ja samalla ei. Amandan tarina on sellainen, mitä tyypillinen ja suosittu nuortenkirja ei yleensä käsittele, ja toivonkin, että tämä kirja näyttää esimerkkiä ja avaa mahdollisuuksia myös muiden transsukupuolisten tarinoille. Toisaalta If I Was Your Girlissä on paljon sellaista, mikä on tyypillistä nuortenkirjoille: ensirakkauden huumaa, kapinointia ynnä muuta.

Kirjailija Meredith Russo on itse transsukupuolinen nainen. Jälkisanoissaan hän avaa sitä, että Amandan tarina on ihanteellinen. Se ei  tarkoita, että tosi elämässä kaikki menisi kuten tässä kirjassa. Amanda ei kuitenkaan säästy vaikeuksilta, ja pala kyllä nousee kirjan loppupuolella kurkkuun. Avoin loppu ei oikein ollut mieleeni.

Russo kirjoittaa taidokasta ja koukuttavaa tekstiä, ja vaikkei kirja täydellinen ollutkaan, nautin siitä paljon ja olen kiitollinen, että sain tutustua ihanaan Amandaan. 

"You can have anything once you admit you deserve it." (s. 198) 

cassandra clare, et al; tales from the shadowhunter academy

Tales from the Shadowhunter Academy on osa Cassandra Claren kynäilemää The Shadowhunter Chronicles -sarjaa, jonka ehkä tunnetuin osa on kuusiosainen The Mortal Instruments, josta on olemassa niin elokuva kuin tv-sarjakin. 

Tales from the Shadowhunter Academy on novellikokoelma, jossa seurataan TMI-sarjasta tutun Simon Lewisin seikkailuja varjonmetsästäjien koulussa. Simonhan TMI:n päähenkilön, Claryn, paras ystävä, joka ehti olla vampyyrikin hetken aikaa. Nyt Simonilla on kuitenkin muut seikkailut edessä. Clare on kirjoittanut teoksen yhteystyössä Sarah Rees Brennanin, Maureen Johnsonin ja Robin  Wassermanin kanssa.

Itse asiassa Simonin kamppailut soveltua varjonmetsästäjän elämään toimivat näissä novelleissa "kehystarinana". Novelleista tulee hieman mieleen klassikkoteos Decamerone, jota myös ensimmäisenä novelliteoksena pidetään, ei temaattisesti, vaan siinä mielessä että tässä kerrotaan juonellisia tarinoita kehystarinan puitteissa. 

Pidin teoksesta, näin lyhyesti tiivistettynä. Ehkä osuudet, jossa kerrotaan vain Simonista eivät olleet kirjan parasta antia. Simon on hahmona kyllä mielenkiintoinen, Simonin ja Isabellen romanssi on suosikkejani, mutta olin paljon kiinnostuneempi novellien tarjoamista erillisistä tarinoista. Kirjassa esiintyy hahmoja Claren kaikista sarjoista. Tavallaan tämä teos toimii hyvänä siltana The Mortal Instruments ja The Dark Artifices -sarjojen välillä.

Jotkin novellit olivat heikompia kuin toiset. Omat suosikkinovellini olivat:

• The Whitechapel Fiend, jossa oli hyvä juoni, ja olinkin kaivannut The Infernal Devices -hahmoja. 
• Nothing But Shadows, jossa päästiin kurkistamaan tulevan The Last Hours -sarjan hahmoihin. Haluan jo tietää lisää Matthew Fairchildista! Tämä nousi ehkä ykkössuosikiksi.
• The Evil We Love, jonka moni on itse asiassa maininnut vähiten suosikikseen. Mielestäni novelli kuitenkin toi syvyyttä Robert Lightwoodin hahmoon, ja minua on aina kiehtonut Valentinen pahamaineinen circle, vaikkei Valentine itse hahmona.
• Born to Endless Night, jonka olin lukenut lukuisasti jo ennen näitä muita novelleja. Niin suloinen!

-

♥♥♥♥

Tales from the Shadowhunter Academy

Cassandra Clare, Sarah Rees Brennan, Maureen Johnson ja Robin Wasserman

2016

Walker Books

651 s.

marie rutkoski; the winner's crime

The Winner's Trilogy alkoi osalla The Winner's Curse, josta tämä kirja nyt jatkaa. Pieni tiivistelmä, minkälaisesta tarinasta on kyse: ylhäinen kenraalin tytär, Kestrel, ostaa hetken mielijohteesta huutokaupassa orjan, Arinin. Tästä seuraavasta tapahtumaketjusta kertoo The Winner's Curse. Tarina sijoittuu fiktiiviseen maailmaan, jossa yksi valtakunta, Valoria, on valloittanut ja orjuuttanut toisen, Herranin. Sarja seuraa valtakamppailua, jonka keskiössä ovat Kestrel ja Arin,

The Winner's Curse oli minulle hyvin positiivinen yllätys ja kirja vei mukanaan, joten luonnollisesti tahdoin jatkaa sarjan lukemista. Nyt tuli siis tarttua tähän seuraavaan osaan, eikä sekään tuottanut pettymystä. Tarina pääsi syventymään ja odotan nyt mielenkiinnolla miten Rutkoski päättää sarjansa. Yritän hieman viivytellä seuraavan osan aloittamista, ettei tämä sarja olisi ihan vielä ohi.

Yksi osatekijä, joka on syynä siihen että pidän näistä kirjoista, on se että nämä ovat niin kauniisti kirjoitettuja. Metaforista kieltä, ja hieman runollisia lauseita joita on nautinnollista lukea - siis erittäin kaunista ja herkkää tekstiä, ja myös yksinkertaista, muttei liian. Pidän myös taitavasti punotusta juonesta joka viihdyttää ja pitää lukijan otteessaan. 

Kirja ei hahmojen kannalta ole vahvimmillaan, sillä Kestreliä ja Arinia lukuun ottamatta ne eivät ole kovinkaan mieleenpainuvia, tosin parannusta ensimmäiseen kirjaan on. Pidin kyllä sivuhahmoista, erityisesti prinssi Verexistä. Parhaiten kehitetty hahmo on ehdottomasti Kestrel - voisin sanoa, että hän on jo yksi suosikki päähenkilöistäni tämän genren parissa. Kestrelillä on niin selkeästi voimakkuutensa ja heikkoutensa. Hän on hyvin realistisesti kirjoitettu hahmo. Arinista pidän myös, mutta Kestrel erottuu edukseen, nautin ehdottomasti hänen luvuistaan eniten.

Pidin myös Kestrelin ja Arinin suhteesta. Se oli jo ensimmäisessä kirjassa romanttissävytteinen, ja tämä kirja jatkoi samoissa merkeissä, mutta suhde ei edennyt liian nopeasti. Suhde on hyvin monitasoinen, täynnä monenlaisia tunteita. Pidin siitä, ettei se noussut missään vaiheessa tarinan pääelementiksi, vaan hahmot saivat kasvaa myös itsekseen, ja suurimman osan ajasta Kestrel ja Arin viettivät omillaan - mikä teki heidän kohtaamisista lukemisen kutkuttavammaksi.

Kirjan toinen miinuspuoli heikomman hahmokaarrin lisäksi on se että loppua kohti se alkoi laahaamaan. Ihan loppuun olin tyytyväinen, ja kirja jäi herkulliseen kohtaan, mutta keskivaiheen jälkeen oli hieman tylsempi vaihe jolloin olin tippua kärryiltä. Lukukokemuksena kuitenkin oiken nautinnollinen ja viihdyttävä kirja. 

-

♥♥♥♥

The Winner's Curse (The Winner's Trilogy #2)

Marie Rutkoski

2015

Square Fish

402 s.