Näytetään tekstit, joissa on tunniste yli 200 sivua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yli 200 sivua. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. tammikuuta 2018

miniarvioita: george + if i was your girl




George
Alex Gino
2015
Scholastic
215 s.

♥♥♥♥






Luin tässä taannoin kaksi kirjaa transsukupuolisuudesta. Ensimmäinen niistä oli Alex Ginon George. 

George on lastenkirja. En ole lukenut lastenkirjoja pitkään aikaan, viimeksi taisin olla yläasteella. Tämä kirja olikin hyvin helppolukuinen ja lyhyt; isoa ja harvaa tekstiä, vain noin 200 sivua. Luin kirjan yhdeltä istumalta, ja pidin siitä kovasti. Yllätyin, että päädyin nauttimaan lastenkirjasta näinkin paljon.

George on tarina tytöstä jonka kaikki näkevät poikana. Se koskettava, ja tärkeä tarina, ja on niin hienoa että tämä kirja on olemassa! Alex Ginon teksti on kaunista, ja Georgen hahmo on ihana. Kirja on koskettava, ja aina kaikki ei mene niin kuin George unelmoi, mutta loppu on toiveikas. Pidin erityisesti kirjan viimeisestä luvusta.




If I Was Your Girl
Meredith Russo
2016
Usborne
293 s.

♥♥♥½






Meredith Russon If I Was Your Girlissä siirrytään nuortenkirjan tasolle. Tämäkin on tarina transsukupuolista tytöstä. Amanda muuttaa isänsä luokse aloittaakseen kaiken ikään kuin "puhtaalta pöydältä". Uudessa koulussa kukaan ei tiedä hänen salaisuuttaan, ja Amanda kamppaileekin sen kanssa pitäisikö hänen kertoa uusille ystävilleen ja poikaystävälleen menneysyydestään.

If I Was Your Girl on samalla tyypillinen nuortenkirja ja samalla ei. Amandan tarina on sellainen, mitä tyypillinen ja suosittu nuortenkirja ei yleensä käsittele, ja toivonkin, että tämä kirja näyttää esimerkkiä ja avaa mahdollisuuksia myös muiden transsukupuolisten tarinoille. Toisaalta If I Was Your Girlissä on paljon sellaista, mikä on tyypillistä nuortenkirjoille: ensirakkauden huumaa, kapinointia ynnä muuta.

Kirjailija Meredith Russo on itse transsukupuolinen nainen. Jälkisanoissaan hän avaa sitä, että Amandan tarina on ihanteellinen. Se ei  tarkoita, että tosi elämässä kaikki menisi kuten tässä kirjassa. Amanda ei kuitenkaan säästy vaikeuksilta, ja pala kyllä nousee kirjan loppupuolella kurkkuun. Avoin loppu ei oikein ollut mieleeni.

Russo kirjoittaa taidokasta ja koukuttavaa tekstiä, ja vaikkei kirja täydellinen ollutkaan, nautin siitä paljon ja olen kiitollinen, että sain tutustua ihanaan Amandaan. 

"You can have anything once you admit you deserve it." (s. 198) 

lauantai 13. tammikuuta 2018

susan ee; angelfall


Noh, hyvä yritys, Susan Ee.

Vaikkei minulla kovin suuria odotuksia tämän kirjan suhteen ollut, onnistui tämä romuttamaan ne silti. Ylistystä ylistyksen perään; Goodreads-sivu täynnä viiden tähden arvosteluja, keskiarvo niinkin korkea kuin 4,18. Mitä? Tämä on nimittäin, näin lyhyesti sanottuna, huono kirja.

Angelfall sijoittuu apokalyptiseen Amerikkaan, jota enkelit ovat runnoneet jo muutaman viikon ajan. Seuraamme päähenkilöä, teinityttö Penryniä, jonka sisko joutuu enkelin nappaamaksi. Penrynin vaihtoehdot ovat vähäiset, ja hän päätyy lyöttäytmään yhteen siivettömän enkelin kanssa, joka lupaa saattaa Penrynin enkelien tukikohtaan jonne Penrynin sisko on mahdollisesti viety.

Tuota. Ideahan kirjassa on vallan mainio, mutta toteutus putoaakin sitten säälittävän puolelle. Myönnän, että kirja oli alkuun koukuttava ja kiehtova mutta sitten... Ensinnäkin tätä koko enkelikuviota ei avata mitenkään. Miksi enkelit ovat päättäneet tuhota maailman? Ehkä tämä selvinee jatko-osissa, mutta mielestäni tämän olisi voinut paljastaa tässä osassa. Eikö Penryn ollut yhtään utelias ja kysynyt sitä Raffelta? Enkelimytologiaa ei todellakaan ole hyödynnetty tarpeeksi hyvin.

Tämän lisäksi kirja on täynnä pieniä seikkoja, jotka häiritsivät minua. Miksi naishahmot Penrynin lisäksi (ne vähät mitä kirjassa vilahti) oli kuvattu niin negatiivisesti? Kaikki kirjassa kävi liian kätevästi. Esimerkiksi Penryn vain sattui osaamaan kaikkia mahdollisia kamppailulajeja. En pitänyt siitä miten Penrynin äidin mielensairautta kuvattiin. Kirjan loppu oli aivan absurdi.

Hyvä puoli tässä oli, että kirja oli lyhyt ja hyvin nopealukuinen. Nautin jopa sen lukemisesta ehkä jopa ensimmäisen sadan sivun verran. Sitten... ei. Edelleenkin ihmettelen mihin tuo kaikki ylistys perustuu... 

Jatko-osille sanon ei kiitos.


-


♥♥

Angelfall (Penryn and the End of Days #1)
Susan Ee
2012
Skyscape
282 s.

torstai 11. tammikuuta 2018

nina lacour; we are okay


Wow.

We Are Okay on kaunis kirja. Se on kirja, joka koskettaa. Kirja, jota en voinut laskea käsistäni. Kirja, jonka sivut kääntyivät kuin itsestään. Kirja, jonka luin melkein yhdeltä istumalta.

We Are Okay on tarina Marinista, joka on paennut menneisyyttään toiselle puolelle maata (Yhdysvallat). Emme tiedä mitä on tapahtunut. Marin on jopa katkaissut  välinsä parhaaseen ystäväänsä, Mabeliin. Mutta Mabel on tulossa vierailulle, ja pian meille alkaa selvitä, mitä oikein tapahtui.

Joissakin kirjoissa aikahyppely ei toimi. Se hämmentää lukijan, pirstaloi tarinan. Omalle äidilleni tällaisten kirjojen lukeminen on vaikeaa. We Are Okayssa seikka ei häirinnyt. Nämä kaksi aikajanaa kulkivat kuin kaksi erillistä tarinaa. Toisessa kohtaamme yksinäisen Marinin, joka pyristelee jättääkseen kipeän menneisyyden taakseen. Toisessa tarinassa kohtaamme iloisemman Marinin, joka asuu rantatalossa vaarinsa kanssa. Silti - tämänkään Marinin elämä ei ole täydellistä. Hän ei tiedä mitään äidistään, joka kuoli Marinin ollessa pieni. Mitä Marinille tapahtui? Kysymys sykki mielessäni, mutta koskaan en turhautunut kirjaan. Kirja paljasti tarpeeksi juuri sopivassa tahdissa.

Kirjoissa, joissa teemana on juuri tällainen salaisuuden paljastuminen, jotka leikittelevät kysymyksellä "Mitä oikein tapahtui?", on yksi ongelma. Koska ne tuppaavat käsittelemään herkkiä aiheita, liikutaan veitsenterällä. Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että esimerkiksi seksualisuutta tai hyväksikäyttöä käytetään "shokeeravana pajastuksena". Onneksi tämä kirja ei lähtenyt tuolle linjalle. 

Selasin hieman tästä kirjasta tehtyjä arvosteluja. Jotkut väittivät kirjaa tylsäksi. Se on totta, että kirja ei ole mikään kutkuttavin, vaikka salaisuus siinä hitaasti paljastuukin. Minä kuitenkin rakastuin LaCourin tekstiin jo ensisivuilla. Harmikseni LaCourin muut teokset eivät oikein minua kiinnostaneet. Tämä kuitenkin kolahti minuun ja kovaa. 

No one will know if you stay in bed all day. No one will know if you wear the same sweatpants for the entire month, if you eat every meal in front of television shows and use T-shirts as napkins. Go ahead and listen to that same song on repeat until its sound turns to nothing and you sleep the winter away. (s. 3)

Vuoden 2018 ensimmäinen viiden tähden kirja!! Oikeastaan ensimmäinen viiden tähden kirja tässä uudessa blogissa, vaikka parille muulle kirjalle olen Goodreadsin puolella antanut viisiä tähteä, ovat ne täällä olleet neljän ja puolen tähden kirjoja.


-

♥♥♥♥♥

We Are Okay
Nina LaCour
2017
Dutton Books
234 s.