johann wolfgang von goethe; nuoren wertherin kärsimykset

Yleensähän en kirjoita tänne näistä opintojani varten luetuista kirjoista, mutta tämä puhutteli sen verran, että ajattelin tästä muutaman sanan täälläkin sanoa. 

Kyseessä on siis tunnettu klassikko, saksalaisen Johann Wolfgang von Goethen kynästä. Kirja on lyhyt kirjeromaani, jossa Werther-niminen nuorukainen kylpee rakkaudentuskissaan. Kirja alkaa varsin valoisasti, se on rakastuneen hupsun intoa ja elämänvoimaa mutta lopulta epätoivo valtaa Wertherin mielen. Kuten varmasti usea meistä tietää, hyvin tässä ei käy.

Yllätyin siitä, kuinka hyvin säilynyt tämä alunperin vuonna 1774 ilmestynyt oli. Volter Kilven suomennoskin, jonka luin, oli vuodelta 1904. Tästä löytyy myös uudempi suommennos vuodelta 1992. Mutta hyvin helppolukuista tekstiä - ja kaunista, pidin oikein paljon tyylistä. Kirjaa pystyi lukemaan nopeina "palasina" kun luki yhden kirjeen kerrallaan. Tosin ihan kokonaan tämä kirja ei kirjemuodossa ole, vaan loppupuolelta löytyy perinteisempää kerrontaa.

Epistolaarisena tämä teos toimiikin erittäin hyvin, eikä ole ihme että tämä on valikoitunut klassikoiden kastiin. Tarinana kirja on uskomaton. Wertherhän rakastuu kuumeisesti Lotteen - joka on jo naimisissa. Hetken hän kestää pitää suhteen puhtaasti platonisena (ja sielunkumppaneilta kaksikko vaikuttaakin) mutta lopulta rakkaudennälkä alkaa syödä Wertheriä, hän masentuu koska ei voi saada Lottea, ja lopulta päätyy epätoivoiseen ratkaisuun. 

Itse en oikein voinut samaistua Wertherin rakastuneen hupsun sepustuksiin. Kipeä rakkaus on kyllä sinänsä mielenkiintoinen aihe. Huhujen mukaan tämä kirja aiheutti aiheutti aikoinaan itsemurha-aallon, mutta ilmeisesti noista huhuista ei ole varmistusta. Tässä kuitenki hyvä (ja surullinen) esimerkki siitä miten fiktio vaikuttaa todellisuuten, jos näin oikeasti kävi.

Tutustumisen arvoinen klassikko!

-

♥♥♥♥

Nuoren Wertherin kärsimykset (Die Leiden des jungen Werthers)

Johann Wolfgang von Goethe (suom. Volter Kilpi)

1774

Otava

104 s.

marie rutkoski; the winner's crime

The Winner's Trilogy alkoi osalla The Winner's Curse, josta tämä kirja nyt jatkaa. Pieni tiivistelmä, minkälaisesta tarinasta on kyse: ylhäinen kenraalin tytär, Kestrel, ostaa hetken mielijohteesta huutokaupassa orjan, Arinin. Tästä seuraavasta tapahtumaketjusta kertoo The Winner's Curse. Tarina sijoittuu fiktiiviseen maailmaan, jossa yksi valtakunta, Valoria, on valloittanut ja orjuuttanut toisen, Herranin. Sarja seuraa valtakamppailua, jonka keskiössä ovat Kestrel ja Arin,

The Winner's Curse oli minulle hyvin positiivinen yllätys ja kirja vei mukanaan, joten luonnollisesti tahdoin jatkaa sarjan lukemista. Nyt tuli siis tarttua tähän seuraavaan osaan, eikä sekään tuottanut pettymystä. Tarina pääsi syventymään ja odotan nyt mielenkiinnolla miten Rutkoski päättää sarjansa. Yritän hieman viivytellä seuraavan osan aloittamista, ettei tämä sarja olisi ihan vielä ohi.

Yksi osatekijä, joka on syynä siihen että pidän näistä kirjoista, on se että nämä ovat niin kauniisti kirjoitettuja. Metaforista kieltä, ja hieman runollisia lauseita joita on nautinnollista lukea - siis erittäin kaunista ja herkkää tekstiä, ja myös yksinkertaista, muttei liian. Pidän myös taitavasti punotusta juonesta joka viihdyttää ja pitää lukijan otteessaan. 

Kirja ei hahmojen kannalta ole vahvimmillaan, sillä Kestreliä ja Arinia lukuun ottamatta ne eivät ole kovinkaan mieleenpainuvia, tosin parannusta ensimmäiseen kirjaan on. Pidin kyllä sivuhahmoista, erityisesti prinssi Verexistä. Parhaiten kehitetty hahmo on ehdottomasti Kestrel - voisin sanoa, että hän on jo yksi suosikki päähenkilöistäni tämän genren parissa. Kestrelillä on niin selkeästi voimakkuutensa ja heikkoutensa. Hän on hyvin realistisesti kirjoitettu hahmo. Arinista pidän myös, mutta Kestrel erottuu edukseen, nautin ehdottomasti hänen luvuistaan eniten.

Pidin myös Kestrelin ja Arinin suhteesta. Se oli jo ensimmäisessä kirjassa romanttissävytteinen, ja tämä kirja jatkoi samoissa merkeissä, mutta suhde ei edennyt liian nopeasti. Suhde on hyvin monitasoinen, täynnä monenlaisia tunteita. Pidin siitä, ettei se noussut missään vaiheessa tarinan pääelementiksi, vaan hahmot saivat kasvaa myös itsekseen, ja suurimman osan ajasta Kestrel ja Arin viettivät omillaan - mikä teki heidän kohtaamisista lukemisen kutkuttavammaksi.

Kirjan toinen miinuspuoli heikomman hahmokaarrin lisäksi on se että loppua kohti se alkoi laahaamaan. Ihan loppuun olin tyytyväinen, ja kirja jäi herkulliseen kohtaan, mutta keskivaiheen jälkeen oli hieman tylsempi vaihe jolloin olin tippua kärryiltä. Lukukokemuksena kuitenkin oiken nautinnollinen ja viihdyttävä kirja. 

-

♥♥♥♥

The Winner's Curse (The Winner's Trilogy #2)

Marie Rutkoski

2015

Square Fish

402 s.